Partionvetäjänä

–  Kylmiä ja märkiä, tuulee myös aika paljon, toteaa 43-vuotias Mäkiranta Marianne partioretkistä.

– Yö-retkillä on myös aikuisille omia lepopaikkoja, joista saa kahvia milloin haluaa, Marianne lisää.

Ensin Mäkiranta oli ryhmänvetäjä, mutta sitten porukka alkoi kysyä häntä joulukampanjan päälliköksi. Partiossa hyvä puoli on se, että ei tarvitse olla yksin.

Mäkiranta on tähän asti vaihtanut kerran ryhmää, ja hänen mukaansa vaihdoksessa muuttui parisen asiaa.

– Tarpojissa tehdään samankaltaisia mutta vaativampia toimia kuin sudenpennuissa, Mäkiranta kertoo.

– Myös porukka muuttui, hän lisää.

Kun partiossa vaihtaa ryhmää, ei pelkästään vaihdu osittain tutut naamat vaan myös tekemiset. 

– Oppii tuntemaan omaa porukkaa. Myös joitain muita aikuisia, joiden kanssa on tekemisissä, oppii tuntemaan, Mäkiranta kertoo.

Mäkirannan perheen kissa partiohuivissa.

Partio voi olla vapaa-ajallakin aika vievää.

– Pitää valmistautua seuraavaan koloiltaan, eli tapaamiseen. Esimerkiksi täytyy etsiä netistä, jos siellä olisi jotain materiaalia, jota voisi käyttää, Mäkiranta kertoo.

 – Partio on aika hintava harrastus, Mäkiranta selittää. 

Deadlinet paukkuu - etäkouluun siirtyminen lyhyellä varoitusajalla

Koulu täyttyy kiivaasta keskustelusta. Nyt kaikki jakavat mielipiteitään etäkouluun siirtymisestä Emäkosken yläasteella. Kumpi sitten oli loppupeleissä paremmin toteutettu: ylä-asteen vai ala-asteen etäjakso?

 

Lähtökohtamme ovat, että tulemme Nokian ja Koskenmäen kouluista ja vertailun kohteena on etäily ala- ja yläasteella. Pienen pohdiskelutuokion jälkeen päädyimme lopputulokseen, että yläasteen etäjakso oli paremmin toteutettu. 

- Päällimmäisenä mieleeni jäivät tehtävien aikaiset palautusajat ja pakottava tarve jatkaa töitä kouluajan jo päätyttyä, Ninna muistelee. 

- Minä jäin ala-asteen etäjaksolta muistelemaan, että läksyt tulivat myöhässä ja kouluhommia piti hoitaa vielä koulupäivän päättymisenkin jälkeen, kertoo Siiri.

•  

Ala-asteella kouluruuan hakuun oli mahdollisuus, mutta meistä kumpikaan ei tarttunut tähän tilaisuuteen, joten siitä meillä ei ole kokemusta. Yläasteen etäjaksolla ruuanhakuaika oli ilmoitettu selkeästi tietyille viikonpäiville ja tällöin oppilaat itse tai heidän vanhempansa jonottivat turvaväleineen ruokaa. Etäjakson aikana kouluruoan laatuun oli selkeästi panostettu ja ruokaa oli reilusti tarjolla, välillä niinkin reilusti, että yksi ruoka jäi aina yli, nimittäin hakuaika oli niin myöhään, että tuolloin lounasaika oli jo mennyt. 

Torstai-iltapäivä kului liikuntatehtävien palauttamisessa ja viimeisten tehtävien suorittamisessa. Tehtävät koostuivat kokokehon treeneistä, lenkeistä ja eri osa-alueiden mittauksista. Jokainen valitsi omat tehtävänsä tavoittelemansa arvosanan mukaisesti sekä oman kunnon mukaan. Liikuntatuntien päätyttyä alkoi käsityön sarjamaraton verta, hikeä ja T-paitoja-sarjan merkeissä. Sarjan kulusta tehtiin muistiinpanoja ja niiden pohjalta tehtiin joko Powerpoint-esitys, Word-tiedosto tai video. Työ tehtiin pienissä ryhmissä tai pareittain. 

Siiri kertoo, että kemianryhmäläisille ainoa koe etäaikana oli kemian koe, ja siinä jännitti paljon se, miten se teknisesti onnistuu, koska se oli hänen ensimmäinen etäkokeensa koskaan. Koe saatiin kuitenkin onnistumaan ilman teknisiä ongelmia, ja apuna sai käyttää kirjaa ja muistiinpanoja. 

- Saimme myös paljon tehtäviä, ja niiden jälkeen sai vapaa-aikaa ennen seuraavan oppitunnin alkua.  Etäjakson aikana kemiassa ei käyty paljoakaan teoriaa ja tunnit olivat enemmän tehtäväpainotteisia, kertoo Siiri. 

- Odotin aina jännityksellä tunnin alkua kynä ja vihko valmiina muistiinpanojen varalle, sillä saimme tuntia pitävältä sijaiselta monen sivun edestä kirjoitettavaa, minkä jälkeen saimme tehtäviksi kasoittain tehtäviä, ilman teoria osuutta, Ninna toteaa.  

• 
  

- Fyysikan ryhmällä oli odotettavissa koe. Kun koepäivänä sijainen aloitti opetuksen, avasin suuni ja kysyin, oliko meillä koetta vai ei, sijainen vastasi: “Ai niin se, se on peruttu”. Seuraavalla viikolla sijaisella oli meille yllätys, pistokoe, joka piti pitää viikko sitten kunnon kokeena, johon olisi voinut harjoitellakin. Koeaika oli lyhyt ja saimme käyttää vihkomuistiinpanoja ja kirjaa apuna koetta tehdessämme. Loppujen lopuksi kävi ilmi, että tämä pistokoe vaikuttaisi todistusarvosanaan ainoastaan positiivisesti eli olin ottanut turhaa stressiä tästä kaikesta. 

Yhteinen lempitehtävä etäkouluajalta oli hahmovideon luominen, koska siinä sai heittäytyä uudenlaiseen rooliin ja käyttää mielikuvitusta hyväkseen. Meet-tunnin alkaessa halukkaat laittoivat kamerat päälle ja esiintyivät kyseisissä rooleissa. Hahmovideoita katsottiin opettajan esittämänä. Videoilla näimme muun muassa Mirella Meriharakan ja yksinäisen   

postilaatikon sekä muita mielenkiintoisia hahmoja ja niiden hokemia. 

Kuvassa Ninnan luomus Mirella Meriharakka.

Kuvassa Siirin taidonnäyte yksinäisestä postilaatikosta.

Vähemmän luovia tehtäviä esiintyi esimerkiksi kotitaloudessa, kun Ninnan ryhmällä oli koko etäjakso pelkkää teoriaa, kun taas Siirin ryhmällä oli toiminnallisiakin tehtäviä.   

- Toiminnallisia tehtäviä olivat muun muassa jää- ja kuiva-ainekaapin siivous, oman huoneen siivous ja mokkapalojen leipominen, Siiri esittelee. 

Opettaja totesi pettyneisiin katseisiimme, ettemme voi ottaa riskiä, mikäli jotain sattuisi kokkaamisen aikana. Ei ollut varmuutta siitä, että kaikilla olisi vanhempi kotona. 

Ennen tunnin alkua opettaja varmisti, että kaikilla oli lupa leipoa kotona ja kuvia piti napsia tuotoksen eri vaiheista. Kuvat palautettiin Classroomiin ja Meet-yhteyttä pidettiin yllä koko oppitunnin. 

Siirin loihtima ateria.

Ninnan pääsiäisherkku.