Roskaaminen on väärin

Merten ja vesistöjen roskaantuminen on maailmanlaajuinen ongelma. Maailman meriin päätyy vuosittain 6,4–8 miljoonaa tonnia jätettä, josta suurin osa on muovia. Maailman suurilla valtamerillä kelluu valtavia jätelauttoja, ja jopa kaikkein kaukaisimmilta ja asumattomilta saarilta on löytynyt roskaa.

Minun mielestäni roskaaminen on väärin ja siihen pitäisi puuttua enemmän. Omasta mielestäni roskaaminen johtuu ihmisten laiskuudesta ja siitä, että haluttaisiin ikään kuin näyttää kavereille, että “Mä oon kova”.

Ilmari Kujansuun mielestä roskaaminen johtuu ihmisten laiskuudesta ja roskisten määrästä. 

- Roskaaminen on väärin, koska roskat päätyvät mereen ja sitä kautta kaloihin, joita syömme, Ilmari Kujansuu kertoo.

 Häntä ei varsinaisesti pelota roskatilanne ja roskalavat, mutta hän on huolissaan. 

Jätteen kadottaminen tai tuhoaminen

Suomessa jätteenpolttoa on alettu hyödyntää suurissa määrin vasta 2010-luvulla EU:n säätämän jätteenpolttodirektiivin ja kaatopaikkadirektiivin myötä. Jätteiden sijoittamista kaatopaikalle alettiin rajoittamaan, jolloin oli siirryttävä jätteenpolttoon. Se on toki kaato­paikkoja ekologisempi vaihtoehto, mutta sen pitäisi silti olla vasta viimesijainen ratkaisu jäteongelmaan. Jätteenpoltto on energiantuotantoa, jossa jätettä poltetaan ja polttamisesta saatu energia hyödynnetään lämmöksi ja sähköksi. Poltettava jäte on tavallisesti sekajätettä, mutta jätettä voidaan myös lajitella niin sanotuksi RDF-polttoaineeksi, jolloin siinä on vähemmän epäpuhtauksia.

Nykyaikana roskia voi tavata melkein joka paikassa, mutta pääasiassa roskia löytyy ojista ja teiden vierustalta. Kuvassa on perinteinen oluttölkki.