Nuorten mielenterveysongelmat pitäisi ottaa vakavammin

Mielenterveysongelmien lisääntyessä etenkin nuorilla niitä ei aina oteta tarpeeksi vakavasti huomioon. Monet nuoret kärsivät esimerkiksi masennuksesta ja ahdistuksesta eivätkä saa siihen tarvittavaa apua. Kouluissa on usein tarjolla keskusteluapua yleensä joko koulukuraattorin tai psykologin kanssa. Monista kuitenkin tuntuu, että he toitottavat koko ajan, kuinka masentuneisuus ja ahdistus kuuluvat tähän ikään tai kuinka se on ohimenevä vaihe. Myös monet aikuiset tyrmäävät helposti nuoren avunpyynnön kertomalla, kuinka heillä ei ole mitään syytä olla väsynyt, masentunut tai ahdistunut, koska he ovat vasta lapsia eikä heillä ole vielä töitä tai stressaavaa arkea. Tämä saattaa saada nuoren tuntemaan, että hänen tunteensa ovat väärin, mikä saattaa kostautua esimerkiksi itsetuhoisuudella. 

Mielestäni nuorten mielenterveysongelmat pitäisi ottaa paljon vakavammin. Liian monia menehtyy vuosittain itsemurhaan, koska heille ei ole tarjottu riittävästi apua tai he eivät ole saaneet sitä tarpeeksi nopeasti. Apua saatetaan antaa myös suoraan diagnoosilla ja sen myötä lääkityksellä, ikään kuin välttääkseen tilanteen laajenemista. Sairaalahoitoonkaan ei todennäköisesti pääse, ennen kuin ajatellaan, että olet hengenvaarassa tai yrittänyt jo itsemurhaa. 

Tietenkin nuoruuteen kuuluu automaattisesti joissain määrin myös mielialan vaihtelut, stressi koulusta sekä henkilökohtaiset ongelmat esimerkiksi ystävyys, perhe ja parisuhteisiin liittyen, mutta sekään ei tarkoita sitä, etteikö vakavia mielenterveysongelmia olisi. Minkä takia aikuisten mielenterveys otetaan vakavammin kuin nuorten, vaikka heillä on samoja ongelmia? Eikö silloin aikuistenkin ongelmat pitäisi laittaa iän piikkiin? Mielenterveyttä tutkitaan koko ajan, ja tutkijat ovat kertoneet, kuinka yhä useampi nuori tarvitsee hoitoa mielenterveysongelmiin, joten eikö ole jo tyhmää ajatella, että niitä ei ole tai niitä hoidetaan tarpeeksi. "Ennen ei ollut tällaisia ongelmia" on varmasti myös tuttu lause, joka ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Mielenterveysongelmia on ollut aina, niistä on vain ennen tiedetty ja puhuttu paljon vähemmän, minkä seurauksena monet ovat hävenneet niitä sekä valinneet olla puhumatta.  

 Mielestäni hoitoa mielenterveyteen voisi edistää ainakin sillä, että enemmän nuoria pääsisi sairaalahoitoon eikä ongelmista yritettäisi päästä mahdollisimman pian eroon, vaan niille annettaisiin kaikki aika, mitä tarvitsee. Mielenterveydestä ei myöskään voi ikinä puhua liikaa, joten siitä pitäisi puhua vielä enemmä etenkin sosiaalisessa mediassa, jotta mahdollisimman moni uskaltaisi hakea apua. Mielenterveysongelmissa ei myöskään ole mitään hävettävä,ä eikä niistä kertominen ole huomion hakemista. Myös ihmisen, jolla on mielenterveysongelmia, pitäisi saada luottaa siihen, että kukaan ei käyttäisi sitä heitä vastaan esimerkiksi riidassa.

Saara